KAIKKI MITÄ
KEILAAJA TARVITSEE

PLOKIT

 

STORMIN JA ROTO GRIPIN TESTIPÄIVÄKIERTUEKALUSTOA

Uuden vuoden alkajaisiksi Stormin tehtaalta työnnettiin aimo kuorma uutta vempainta. Seuraavaksi muutamia allekirjoittaneen ajatuksia uutuuksista.

Phaze oli pallo, jota odotin eniten, koska Marvel Pearl ja Optimus ovat All time favorite listalla kovin korkealla. Optimuksenhan piti olla Marvel pearlin korvaaja, mutta siinä ei täysin onnistuttu, koska se oli liian kulmikas. Loistava väline, mutta ei uponnut siihen muottiin, mihin yritettiin valaa. Phaze on ehdottomasti lähempänä, vaikka onkin edelleen kulmikkaampi kuin Marvel Pearl. Vaikuttanut todella monikäyttöiseltä ja jaksaa kääntyä. Jos Optimus ja Marvel Pearl ovat miellyttäneet, niin ehdottomasti poraamisen arvoinen.

Fight on täysin erilainen kuin mikään muu pallo, kuten jo laatan numerot antavat ymmärtää. Liike on uretaanimainen, mutta jatkavampi. Jollain muotoa kuin Pitch Blackin isoveli. Puhutaan siis kontrollipallosta eikä millään muotoa liukukoukusta. Suorempiin linjoihin loistava väline. Kohtuullisen vahvaksi porattu Logo on Fightin kanssa loistava pari. Kummallakaan ei näillä pyörähdyksillä heittää häiritsevästi mutkaa, mutta kun Fight ryhtyy raksuttamaan liian aikaisin vaihtaa Logoon ja homma voi jatkua. Molemmissa pyöreä, hallittava liike, mutta Logo vain liukuu pidemmälle.

Lock on loistava. Hämmästyin, että miten kitkaisellakin alustalla sen sai vielä menemään järkevästi (Kaupin laminaatti ja 18ml öljyä). Parastahan tässä pallossa on se, että ei tarvitse himmailla. Tykkää vauhdista ja näemmä vähemmästäkin rullasta. Cruxiin verrattuna Lock ottaa enemmän kiinni välialueella ja tekee siis pidemmältä matkalta ja tasaisemmin. Olin ehkä vähän skeptinen tämän kuulan suhteen, mutta marjassahan sitä tuli taas oltua. Vähintään 4.75/5.

Muita vahvempia palloja ovat Critical ja Alpha Crux. Jälkimmäinen on hyvin potentiaalisesti ”the next big thing”, koska liikkeen jatkuvuus oli hyvin lähellä Virtual Gravitya, joka oli muutama vuosi sitten aika ylivertainen pallo. Kääntyy rimamäärällisesti enemmän kuin Lock ja tekee kulmikkaamman liikkeen. Critcal puolestaan on näistä kolmesta pisimmälle liukuvin ja tekee nopeimman liikkeen.

Hectic ja IQ Tour 30 edustavat liukuvampaa päätä. Hectic on rehellisin liukukoukku-pallo, mitä tästä setistä löytyy, ja etenkin hiljempaa heittävät ovat ihastuneet siihen. Pelatuilla radoilla se on ollut itselläkin paljon käytössä. IQ Tour 30 on rahtusen voimakkaampi ja pyöreämpi kuin Hectic ja sitä kautta monikäyttöisempi (riippuu tietysti lähetysnopeudesta). Kaikki IQ Tourit ovat olleet allekirjoittaneen suuria suosikkeja ja tämä jatkaa sitä linjaa. Normaaleille Suomi-keleille loistelias tapaus.

Kiiltäviä epäsymmetrisiä palloja on tarjolla Eternal Cell, joka on aikaisempi ja pyöreämpi kuin viime kauden suosikki Hyper Cell Skid. Hyvinkin monikäyttöinen kapistus! Rehellisempi skid/flip-pallo on Menace Xtreme, joka tekee perällä aivan tolkuttoman paljon! Tämä ei valitettavasti ole testipäiväkiertueen pallosetissä, mutta etenkin niille, jotka ihastuivat Hyper Cell Skidin liikkeeseen on Menace Xtreme harkitsemisen arvoinen. Rima määrällisesti Eternal Cell ja Menace Xtreme tekevät hyvin pitkälti yhtä paljon, mutta liikkeen muodossa on paljokin eroa


KATSAUS MOTIIVEIHIN

Odotus on viimein päättynyt ja lisää Motiveja on rantautunut maahan. Luonnollisesti myös allekirjoittaneen salkkua täydennettiin kiitettävästi. Olisi mennyt melkein typeryyden puolelle, jos olisi jättänyt poraamatta, sillä kaksi ensimmäistä eli Primal Rage ja Venom Shock ovat sopineet itselle kuin nyrkki silmään.

Koko kattauksen vahvin mylly on kiistatta Jackal. Porasin omani kohtuullisen ylös, lähelle VAL:ia ilman tasapainoreikää ja viuhkaa irtoaa kyllä äärimmäisen paljon. Toisaalta, mitä muuta 0.060 diffillä voisi odottaakaan. Halusin tämän yläpinnisenä myös siksi, että settini muut himmeät voimakkaat (Bad Intentions ja Optimus Solid) ovat molemmat alapinneinä. Jackal rullaa aivan käsittämättömän hyvin ja tarttuu välialueella kunnolla kiinni rataan. Alkupään se liukuu hyvin, joka on Motiveille ominaista eikä toisaalta pintakaan ole kuin 3000 abralon. Lyhyehkön tutkiskelun jälkeen Jackal vaikuttaa loistavalta välineeltä pidemmille hoidoille ja runsaammalle rasvalle. Vaikka hakisitkin Jackalista palloa todella liukkaille keleille, suosittelisin silti kohtuullisen mietoa porausta, koska viuhkaa tämä pallo tekee joka tapauksessa!

Graffiti Tag on klassista liukukoukkua parhaimmillaan. Toivoin tästä Primal Ragen pikkuveljeä ja mielestäni se on ihan hyvä tapa kuvailla tätä möykkyä. Liike on siis hyvin samanmallinen kuin Primalissa, mutta pidempi liuku ja vähemmän rimoja. Toistaiseksi en ole tehnyt pinnalle mitään, mutta 5500 gritin viimeistely arvelluttaa sen verran, että varmasti tulen sitä tarkastamaan. 2000 abralon ja vähän kiiltoa päälle lienee sopiva viimeistely tämän pallon käyttötarkoitukseen eli kuluneemmille radoille ja kitkaisemmille alustoille. Vahvuudeltaan tasoa Punch Out, että mistään mykästä pallosta ei voida puhua!

Ascent on todella mieto. Ei nyt sentään mikään Breeze, mutta selvästi Motivin linjaston liukuvin pallo. Porasin tämän todella vahvalla layoutilla; alas 3” ja alaneljännesreikä. Suunnitelmana oli vaihtoehto lyhyemmille hoidoille tai muuten reunakeilailuun. En ole vielä päässyt tätä testaamaan noissa keleissä, mutta liike vaikutti lupaavalta - todella helppo liuku, ja pyöreä loppuliike. Pinnan päivitin 600 abralon ja kiilto päälle.

Venom Shockista ja Primal Ragesta porasin myös toiset versiot, koska kuten sanottu ensimmäiset vakuuttivat vankasti. Venom vaikuttaa äärimmäisen monipuoliselta pallolta, sillä uusi alapinni versio tekee täysin erilaisen liikkeen kuin ensimmäinen, joka on yläpinnillä. Alapinni on todella pyöreä ja helposti hallittava, kun taas yläpinni on melkein jopa flippaava. Tosin jos vertailukohtana on Primal Rage, mikään ei ole flippaava, mutta kovin kulmikas joka tapauksessa. Näistä kahdesta tuli myös loistava pari keskenään. Jälkimmäisen pinta: 600, 1000 ja kiilto päälle.

Uuden Primal Ragen porasin myös yläpinniseksi, kuten ensimmäisenkin, mutta voimakkaammaksi. Pinta on edelleen laatikosta, mutta taidan tehdä siitä myös voimakkaamman. Ensimmäisen pinnan nuohosin seuraavasti; viuhkan leikkauspisteet 2000 abralon ja päälle koko kuula 3000 abralon ja pelaamalla kiillottuminen päälle. Uuteen kaavailin 1000 abralonia ja vähän kiiltoa päälle, jotta saisin vielä enemmän eroa näiden kahden välille, vaikka jo nyt uudempi ottaa välialueelta selvästi enemmän kiinni.

 

VIKATIKKI?

Uusi pallo ei välttämättä aina onnistu toivotulla tavalla. Yksi suuri tekijä tähän on se, että jokainen pallo tehdään käsityönä, joten kahta täysin identtistä ei ole. Toinen merkittävä tekijä puolestaan on se, että keilaaja luulee tietävänsä, mikä on hänelle se paras luumu ja sellainen on sitten saatava. Esimerkiksi keilaajan X pallon vauhti on 16,7km/h ja vanha pallo on paiskattu riekaleiksi. Uutta palloa hankittaessa hän toivoo enemmän kierrettä ja väkisin tahtoo voimakkaan mattapallon. Yllätys, yllätys tuo karvakerä ko. keilaajan kourasta ei paljon rimaa vaihda, sillä pallo on käyttänyt kaiken energian jo siihen, että selviäisi radan kahdesta ensi metristä. Onneksi näihin harhalaukauksiin voidaan jossain määrin vaikuttaa.

Pinnan muuttaminen on luonnollisesti helpointa, ja siihen löytyy useita karheuksia ja nykyään jopa erilaisia kiillotusaineita. Pinta itsessään vaikuttaa huomattavasti enemmän pallon liikkeeseen kuin pinta, joten jos pinnan viimeistely on aluksi 1500 grittiä, ja se muutetaan 3000 + kiilto, on ero liikkeeseen melkoinen. Vastaavasti jotkut kiiltävät pallot ovat laatikosta aivan liian kiiltäviä ja tuppaavat aluksi arpomaan radalla melkoisesti. Kun pallo saa sarjoja alle ja pinta rahtusen kuluu tämä tilanne helpottaa. Itse raavin usein pahimman kiillon välittömästi pois esimerkiksi kuluneella 2000 gritin laikalla.

Tasapainoreiällä voidaan myös manipuloida pallon liikettä. Reiällä voidaan saada pallo lukemaan rahtusen aikaisemmin tai myöhemmin, ja säädeltyä liikkeen muotoa. Flippaavasta pallosta harvemmin saa kontrollipalloa pelkän sivureiän avulla, mutta usein se rahtunenkin toivottuun suuntaan auttaa merkittävästi. Olennaista onkin se, että apureikää tarvittaessa otetaan huomioon se, mitä pallolta halutaan eikä vain summa mutikassa sohaista lisäreikää tekemään pallosta laillinen.

Jos siis joku kuula arvelluttaa kannattaa se kiikuttaa pro shoppiin ja kertoa mitä siltä toivoisi noin liikkeen puolesta. Mikäli ko. pallon hankkiessasi Neuvostoliitto oli vielä voimissaan suosittelen kuitenkin vahvasti kaatopaikkaa.


SYKSYN 2014 UUDET STORMIN PALLOT

Optimus on Stormin uusi lelu seuraamaan Marvel Pearlin jalan jälkiä. Optimus on rahtusen vahvempi ja kulmikkaanpi kuin Marvel Pearl, mutta samoin kuin edeltäjänsä alapinnit vaikuttavat toimivan paremmin. Optimuksen laatta on symmetrinen, mutta se on rakennettu siten, että yläpinnit tekevät siitä paljon enemmän epäsymmetrisen ja jokseenkin arpovan radalla. Bonusta tässä on se, että eri layouteilla saa taatusti erilaisia versioita.

Hy-Road Solid on huomattavasti erilainen kuin edeltäjänsä. Pinta on niin paljon vahvempi, että enää ei voida puhua varsinaisesti flippaavasta pallosta, mitä Hy-Road ja Hy-Road Pearl taatusti olivat. Laatikosta pinta näyttää siltä, että liukua ei pitäisi riittää kuutta jalkaa pidemmälle, mutta se yllättää positiivisesti liukumalla riittävän hyvin - korkean RG:n laatalle kiitos. Kaiken kaikkiaan vahvempi, tasaisempi ja enemmän öljyä vaativa lisä Hy Road -sarjaan, jolla Dominic Barrett ehti jo voittaa San Marinossa.

Punch Out on äärimmäisen klassista Stormia! Helposti liukua ja vahvaa liikettä. Punch Outtia voisi parhaiten kuvailla Hyroad Pearlin pikkuveljeksi, sillä liike on hyvin saman mallinen, mutta vain miedompi. Selkeästi liukuvampi ja terävämpi kuin Lights Out.

 

KEILAAJAN KESÄ

Vanhojen traditioiden mukaan keilailu vaipuu horrokseen kesän ajaksi. Ei käy kiistäminen, etteikö kesällä olisi paljon hiljaisempaa kuin kaamoksena, mutta horrokseen ei ole enää varaa. Monet keilaajat noudattavat edelleen tuota vanhaa tapaa heivata kuulat naftaliiniin, ja katsoa asiaa uudestaan elonkerjuun aikaan, mutta onneksi nykyään on myös vaihtoehtoja.

Mikäli tähtäimessä on itsensä kehittäminen korkealle tasolle, on selvää, että kesää ei voi viettää laitumilla. Harjoittelun kannalta kesä on kaikista hedelmällisintä aikaa, koska kisoja on vähän, joten suurempia projekteja on helpompi työstää. Ajoituksen, askelten ja heilurin säätäminen käy kisakauden aikana työlääksi, kun joka viikko on jotakin ja kilpailujen aikaan paluuta vanhaan tapahtuu väkisinkin. Kesällä vastaavia asioita voi harjoitella pari kuukautta täydellä fokuksella. Syksyn ensimmäisissä kisoissa näkee parhaiten sen, miten kukakin on kesänsä viettänyt.

Monissa halleissa pyörii myös kelvollisia kesäkisoja, joten pelkkää harjoituspuurtamista kesäkeilailu ei tarkoita. Kesäkuussa kun malttaa käydä ahkerasti maakunnissa, saattaa elo/syyskuussa odottaa useampikin finaali, josta on varsin mukava aloittaa kausi.

Kisakalenterissamme on oudoksuttava piirre sikäli, että useimmiten arvokisat ovat silloin, kun ei ole varsinaista kilpailukautta - tarkoittaen kesällä. Jälleen yksi syy olla horrostamatta. Tosin arvokisat eivät koske häiritsevän montaa keilaajaa, mutta osviittaa se antaa lajin kehityksestä. Positiivisena ongelmana voidaan pitää sitä, että kalenterimme on kauden mittaan niin täynnä kaikenlaisia mittelöitä, että arvokisat on puolipaikko pitää kesällä.

Kesään kuuluu joka tapauksessa hengähdystauko. Henkilökohtaisesti pärjään viikolla tai kahdella, mutta jotkut vaativat enemmän. Kauden jälkeen leipääntyminen iskee jollain asteella puoliväkisin, ja tuolloin on hyvä ladata akkuja kotva. Oma reseptini on pitää taukoa niin pitkään kunnes tekee mieli radalle, ja odottaa sen jälkeen vielä pari päivää ennen kuin päästää itsensä irti.

 

RATOJEN LUKUA

Rataolosuhteet ovat kaikkeudessaan äärimmäisen hankala taiteenala, ja yrittäessä ymmärtää niitä aukottomasti ei harmailta hiuksilta säästy. Onneksi asiaa voidaan rahtusen yksinkertaistaa rajaamalla suurimmat ja yleisimmät ongelmakohdat.

Rataprofiili antaa aina jonkinlaista osviittaa siitä, mitä radalla on. Öljyn pituus, määrä ja "porras" kannattaa silmäillä, ja niiden perusteella ryhtyä luomaan jonkinlaista strategiaa. Portaalla tarkoitetaan tässä kohtaa sitä kohtaa, missä vasemmalla on selvästi enemmän öljyä ja oikealla vähemmän (vasemmalla päinvastoin). Tämä luo profiilin hankaluudesta riippuen virhemarginaalia, joka on avainasemassa tulostehtailussa. Samasta lapusta näkyy lukuisia muita numeroita ynnä muuta, mutta noiden kolmen jälkeen kaikki olennainen selviää heittämällä pallo radalle, ja seuraamalla mitä se tekee. "Portaaseen" ei kannata missään nimessä luottaa sokeasti, sillä topografia määrää monessa hallissa paljon enemmän kuin itse öljy.

Useimmissa tapauksissa öljyn pituus määrittää pelipaikan. Nyrkkisääntöjä voidaan sanoa, että mitä lyhyempi hoito on, sitä reunemmasta sysätään ja vastaavasti mitä pidempi, sitä ylempää. Miksi? Lyhyissä hoidoissa on pitkä kuiva eli pallolla on pidempi matka aikaa kääntyä ja näin pelipaikka kannattaa pitää kauempana taskusta. Pidemmillä hoidoilla puolestaan vastaava matka saattaa olla kymmenenkin jalkaa lyhyempi eikä pallo käänny radalla läheskään yhtä paljon. Silloin koko linja on järkevää pitää mahdollisimman lähellä taskua. Nämä tosin ovat vain oletuksia, sillä joissain halleissa topografia ei vain mahdollista reunasta keilaamista, ja silloin lyhyistä hoidoista tulee perin haastavia. Joskus reuna saattaa kääntyä kelillä kuin kelillä, ja tällöin myös pidemmät hoidot voidaan heittää alempaa.

Pelin edetessä alkaa myös radalla tapahtua muutoksia. Jos öljyä on paljon tai käytössä on lyhyempi profiili, saattaa tuntua siltä, että radat nopeutuvat pelin edetessä. Puhutaan kulkeumasta (carry down, siirtymä) - rasvaa siirtyy pallojen mukana peräkentällä ja loppukoukku hyytyy. Tässä kohtaa kannattaa rohkeasti vaihtaa loppuvoimakkaampaan palloon, jotta se varmasti jaksaa kääntyä perällä. Voimakas himmeä pallo harvoin on hyvä vaihtoehto, sillä ne usein tuppaavat tukehtumaan jo alkupäähän (ei se rasva tyhjästä perälle ilmesty), ja menevät perällä vielä suorempaa.

Joskus olosuhteet muuttuvat pelin tiimellyksessä antitöräksi eli wetdry:ksi. Näin käy etenkin silloin, kun pelipaikka on selkeä ja suurin osa keilaajista pelaa jotakuinkin samaa linjaa. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että sisärajan "tueksi" syntyy vielä kulkeuma ja kuivempi kohta kuivuu entisestään. Summa summarum: sisäkautta vajaaksi ja ulkokautta turpaan. Wetdry:ta kannattaa jäsennellä tasaisemmilla palloilla, jotka eivät ylireagoi kuivaan ja ottavat jo öljyltä kiinni ja näin tasoittavat rajaa. Yleensä pallossa on hyvä olla jonkun verran pintaa, mutta jos alkupää on jo puhki ajaa kiiltävämpikin pallo asian. Liuku/koukkua ei voi suositella tähän tilanteeseen.

Hatarana yhteenvetona voidaan sanoa, että rataprofiilia kannattaa tutkia ja muutama seikka on hyvä ymmärtääkin, mutta kirjaimellisesti sitä ei todellakaan kannata ottaa. Paras radanlukuväline on pallo; katso mitä se tekee ja usko mitä näet.

 

DEMO DAY -KOKEMUKSIA SYKSYLTÄ 2013

Demoissa saa yleensä aika hyvän käsityksen siitä, minkä tyyppiselle keilaajalle mikäkin pallo parhaiten käy. Paperilta tietysti saa osviittaa, mutta ei ole vielä käytännön voittanutta. Olin läsnä kolmessa Demossa (Kauppi, Kauhajoki ja Pori) ja noiden aikana oppi paljon uutta ja käsitykset joistakin palloista vahvistuivat entisestään.

Eboniten Source oli aika yksin läpi enemmän tai vähemmän joka paikassa. Se on juuri niin medium pallo, että sopii valtaosalle juuri siksi palloksi, millä keilaavat 75% peleistään. Lujempaa heittävät pitivät siitä, kun halusivat liukuvampaa välinettä kalustoonsa, ja hiljempaa heittäjlle se oli usein hyvä vaihtoehto vahvemmaksi palloksi. Sourcen voi tehdä miltei keilaajalle kuin keilaajalle johonkin kohtaa arsenaalia.

Vahvoja palloja oli tänä vuonna selkeästi enemmän kuin aikaisempia vuosina ja henkilökohtaisesti pidän sitä tehtaan puolelta arvelluttava ratkaisuna. Olisin kernaasti nähnyt Absolut Curven ja 505c2 Demoissa sillä ne kuuluvat siihen osastoon, mistä keilaajat enemmän pitävät. Rehellisiä medium palloja olikin vain Source, mikä varmasti vielä lisäsi sen menestystä. Voimakkaista menestyneimpiä olivat eittämättä Hammerin AMP ja Eboniten Pivot. AMP on hivenen helppoliukuisempi ja tekee voimakkaamman loppu liikeen, ja Pivot puolestaan enemmän koko matkan raksuttava kaaripallo.

AMP:n kanssa salkkupaikasta usein nahistelivat Antics ja Cold Blood, mitkä niin ikää ovat enemmän lopussa reagoivia. Anticsia meni mielestäni yllättävän vähän suhteessa siihen kuinka moni keilaaja pohti sen ja jonkun toisen pallon välillä. Monille Antics oli ehkä liiankin loppuvoimakas ja siksi rahtusen tasaisempi Amppi oli tämän erän voittaja.

Tasaisempien kuulien osastolla Pivotin ohella oli Columbian Smack Down ja Trackin 706T. Suoraa ja lujaa heittävillä Pivot vain yksinkertaisesti vei keilat kaikista parhaiten oli kyseessä sitten mikä halli hyvänsä. Olin erittäin positiivisesti yllättänyt, kun ehdin jo ounastelemaan sen olevan liian vahva suomen markkinoille. Onneksi oli Demot.  Smack Down ja 706T miellyttivät miltei poikkeuksetta enemmällä rullalla vahvistautuneita, sillä kumpikaan noista ei hypi tai pompi arvaamattomasti. Kontrolli on usein avain onneen.

Miedossa päässä oli Spike ja 300c Solid. Spike on enemmän skid/flip ja 300c solid rauhallisempi. Nämä päätyivät aika tasapeliin riippuen siitä, millainen reaktio keilaajan silmää enemmän miellytti. Todella hiljaa heittävät valitsivat ehkä mielummin 300c Solidin, koska se kääntyy kokonaisuudessaan rahtusen vähemmän kuin Spike.

Kokonaan oma lukunsa oli Trackin 910A, josta ei voinut oikein sanoa etukäteen juuta eikä jaata. Pallo käteen ja radalle - se joko meni kymmenpotenssiin paremmin kuin mikään muu tai sitten kolmen heiton jälkeen sai jo tuoda uutta lelua syyniin. Ovela väline sikälikin, että se ei katsonut heitto tapaa milloin toimi ja milloin ei. Voidaan siis puhua merkillisestä pinnan ja laatan kombinaatiosta. Vielä ei ole auennut onko se lintu vai kala vai lentokala.

Verrattuna edellisiin vuosiin on Ebonite International mennyt selvästi kokoajan eteenpän pallojen kehityksessä ja se on välittynyt myös demoissa. Mielenkiinnolla odotan, mitä ensi vuonna on tarjolla.

Perttu Jussila